BLADE RUNNER **1/2

Säveltäjä: Vangelis

Julkaisuvuosi: 1994

Alunperin vuonna 1982 julkaistu elokuva Blade Runner on yksi Ridley Scottin hienoimmista saavutuksista Alienin ohella. Vangelis sävelsi elokuvaan futuristisen ja synteettisen musiikin mutta soundtrack-levyä ei elokuvasta sen julkaisun aikaan jostain syystä julkaistu. Onkin pieni mysteeri miksi Vangeliksella kesti 12 vuotta ennenkuin Blade Runnerin musiikkia julkaistiin virallisesti. Ilmeisesti soundtrackista on parikin bootleg levyä liikkunut ennen tätä virallista julkaisua.

Tämä julkaisu siis sisältää musiikkia sessioista joissa Vangelis sävelsi musiikin elokuvaan. Levy siis sisältää musiikkia jota elokuvassa ei kuulla lainkaan ja taas vastaavasti ilmeisesti kaikkea elokuvassa kuultavasta musiikista ei ole laitettu tälle levylle. Ilmeisesti Vangelis on halunnut valita parhaat palat Blade Runner sessioista.

Musiikki levyllä on Vangeliksen tyyliin ambient tyylistä synteettistä maalailua. Levyllä on hetkensä ja varmasti elokuvan faneille on hienoa saada musiikki virallisena julkaisuna. Vangeliksen eteerinen ja paikoitellen aika imeläkin soundimaailma alkaa kuitenkin jo sinänsä lyhyen albumin aikana hieman puuduttamaan. Selvästi erottuvat huippuhetket koetaan oikeastaan levyn alussa ja lopussa. Main Titles on hieno ja tunnelmallinen futuristisine synasoundeineen sekä Blade Runner (End Titles) tuo muuten jo hieman puuduttavaan maalailuun mukaan rytmiä, mikä auttaakin erottamaan kappaleen edukseen muusta materiaalista.

Keskivaiheilla ollaan ambient avaruuden suossa mikä ei loppujen lopuksi ole kovinkaan mielenkiintoista kuunneltavaa, varsinkin kun mitään mieleenpainuvia teemoja ei kuulla. Myöskään imelä kaiutettu saksofonisoundi ei erotu ainakaan edukseen esimerkiksi muuten kylläkin hienosta Love Themesta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

ESCAPE FROM NEW YORK ****

Säveltäjä: John Carpenter/Alan Howarth

Julkaisuvuosi: 1981

John Carpenter on yksi harvoista ohjaajista joka säveltää itse musiikin melkein kaikkiin elokuviinsa. Carpenterin omatyylinen musiikki onkin yksi iso osa hänen elokuviensa tyyliä ja tunnelmaa. Sen sijaan että Carpenter käyttäisi joko isoa orkesteria tai ns. "oikeita" soittimia hyväksi, hän turvautuu useimmiten syntetisaattoreihin ja täysin elektroniseen soundimaailmaan. Minimalistisella tyylillää Carpenter on luonut aivan omankuuloisensa soundin. Hän käyttää musiikissa paljon yksinkertaisia ja tehokkaita arpeggioita tai toistuvia sekvensseja. Jo heti hänen ensimmäisessä elokuvassaan Halloweenissa tuli Carpenterin tyyli selväksi. Yksinkertainen jumittava pianolooppi oli elokuvan yksi kantava voima ja varmasti yksi syy siihen miksi Halloweenista tuli niin toimiva elokuva.

Escape from New Yorkin pääteema (Main Title) ei lähde kuitenkaan onneksi liikaa toistamaan Halloweenin kaavaa niinkuin uhkasi käydä The Fog:ssa. Teemamelodia ei tällä kertaa olekaan toistuva arpeggio vaan Escape from New Yorkin pääteema rakentuu hienon ja simppelin synamelodian varaan jota soinnut ja tummasävyinen tausta tukevat. Arpeggio tulee myöhemmin mukaan jääden kuitenkin enemmän taka-alalle rytmiseksi elementiksi.

Escape from New Yorkin soundtrack sisältää pääteeman lisäksi paljon hienoja hetkiä. Välillä kuullaan hieman variaatiota teemasta (Police State/Romero and the President), välillä mennään kokeelliseksi (Back to the pod/The craziest come) ja väliin ollaan melkein täysin suoran biitin ja arpeggion armoilla (The Duke Arrives/The Barricade). Escape from New York on nautittavaa kuunneltavaa alusta loppuun ja säilyttää mielenkiintonsa kiitos sävellyksien monipuolisuuden ja vaihtelevuuden. Levyä voisikin pitää melkein hieman kokeellisena syntetisaattori albumina. Ainoastaan Everyone´s coming to New York katkaisee hieman ikävästi tunnelman mutta kappaleen laittaminen levylle on tietysti ihan ymmärrettävää.

Levystä on useampia painoksia ilmestynyt ja tämä nimenomainen painos on vinyylipainos josta arvostelun kansikuvakin on. Muissa painoksissa voi olla eri kansikuva. Silva Screen julkaisi vuonna 2000 levystä uuden CD ja LP version mihin on lisäilty paljon dialogin pätkiä elokuvasta sekä paljon pätkiä joita alkuperäisellä levyllä ei ole. Huimat 28 kappaletta sisältävä levy on tietysti ihan ansaittu julkaisu mutta itse pidän enemmän alkuperäisestä versiosta mikä on juuri sopivan pituinen ja kaikki oleelliset teemat kuullaan. Levyb jaksaa hyvin kuunnella alusta loppuun puutumatta. Silvan julkaisu on kestossaan ylipitkä ja dialoginpätkät ja ylinmääräiset välikappaleet rikkovat kokonaisuuden mielestän turhan hajanaiseksi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

DONNIE DARKO ****

Säveltäjä: Michael Andrews

Julkaisuvuosi: 2002

Michael Andrewsin score Richard Kelly:n surrealisteen Donnie Darko elokuvaan on kyllä melkeinpä täysosuma. Andrews luo aika pitkälle synteettisillä soundeilla ja äänimaailmalla hienon ja tunnelmallisen scoren mikä myös sopii hienosti elokuvan tunnelmaan. Yksinkertaisilla pianoteemoilla ja mielenkiintoisilla ambient-henkisillä äänimatoilla kuulija leijuu Donnie Darkon synkkään mutta samalla kauniiseen ja hieman vinoon maailmaan. Mieleen tulee paikoitellen niin Erik Satie kuin Brian Enokin. Andrews sekoittaa onnistuneesti akustista ja elektronista soundia käyttäen lähinnä piano, syntetisaattoreita, ihmisääntä ja jonkin verran jousia.

Huippuhetkiä on vaikka kuinka paljon. Muutamista voisi mainita esim. The Artifact & Living mikä alkaa kuin Satien Gymnopedie mutta pian hienon ja simppelin pianoteeman mukaan tulee sähköpianoa ja synamattoa ja Andrews johdattelee kuulijan aavemaiseen mutta kauniiseen tunnelmaan. Philosophy  Of Time Travel vakuuttaa myös äänimaailmallaan. Time Travel alkaa simppelillä pianoarpeggiolla mutta kuin yllättäen hyvin nopeasti muuntuu synteettiseksi äänimaailmaksi ja pian kuulijaa viedään hienolle matkalle ihmisäänen, pianon ja ambient soundien maailmaan.

Kaikki sävellykset eivät yllä ihan parhaimpien tasolle mutta Donnie Darko on mielenkiintoista kuunneltavaa alusta loppuun ja vaikka äänimaailma pysyy hyvin samankaltaisena läpi levyn, ovat kappaleet pituudeltaa suhteellisen lyhyitä jolloin puutumisen vaaraa ei suuremmin ole.