Ohjaus: Fernando Di Leone

Musiikki: Armando Trovaioli

Ei tullut mitenkään suurena yllätyksenä että loistavan Fernando Di Leon trilogian ensimmäisen osan Milano Calibro 9:sän jälkeen toinen osa ei yllä läheskään samalle tasolle. Itse asiassa yllätyin kuitenkin Manhuntin kehnoudesta koska aika useat pitävät tätä melkeinpä Milanon veroisena mestariteoksena. Manhunt on kuitenkin selkeästi heikompi ja ainakin minulle tuli tunne että on ollut pakko saada äkkiä kasaan toinen osa. Manhuntista paistaakin läpi jotenkin hätäinen ja väkinäinen ote. Leffa valmistuikin jo samana vuonna ensimmäisen osan kanssa(!) joten ei ihme.

Heti alku on tahmainen eikä elokuva meinaa millään  lähteä käyntiin. Juoni tuntuu hieman väkisin kasatulta eikä oikein tempaa katsojaa mukaansa. Varsinkin kun alkupuolella lähinnä seurataan pääkaksikon hengailua baarissa ja hotellissa. Myös näyttelytyöskentely hieman tökkii, pahimpina tapauksina tappajakaksikon naisopas Luciana Paluzzi sekä Woody Strode toisena gangsterina jotka molemmat osaavat lähinnä yhden ilmeen. Useat kohtaukset ja tapahtumat ovat jopa hieman väkinäisen oloisia.

Tällä kertaa musiikista vastaa toinen italian suuruus Armando Trovaioli ja vaikka Trovaioli useimmiten vakuuttaa musiikillaan, tällä kertaa score jää laimeaksi tavanomaiseksi jamitteluksi. Mitään muistettavaa pääteemaa ei ole ja perusgroove voisi olla suoraan jostain huonommasta blaxploitaatio elokuvasta.

Täysin ilman ansoita Manhunt ei silti ole. Mario Adorf vakuutta jälleen, tällä kertaa sutenööri Luca Canalina joka joutuu elokuvassa jahdatuksi. Ja erityisesti hieno ja intensiivinen taka-ajo kohtaus Canalin jahdatessa tappajaa on kyllä jälleen kerran Di Leon uskomaton taidonnäyte. Harva ohjaaja onnistuu saamaan näinkin pitkästä takaa-ajosta niin intensiivisen että katsoja kyllä haukkoo mukana henkeään koko sen keston ajan. Katsoja on myös vahvasti Luca Canalin puolella sattuneesta syystä mitä en tässä spoilaa ja se tekee kohtauksesta vieläkin vakuuttavamman.

Muutamista hienoista kohtauksista huolimatta Manhunt on kokonaisuutena pettymys ja jää ensimmäisen osan loistokkuudesta kauas jälkeen.