Ohjaus: Godfrey Reggio

Musiikki: Philip Glass

Koyaanisqatsi on kuvan ja musiikin juhlaa. Kyllähän tämä jaksaa päräyttää kerta toisensa jälkeen. Koyaanisqatsi ei sisällä dialogia, pelkästään kuvia ja musiikkia. Koyaanisqatsi tarkoittaa "Life out of balance" ja elokuvan teema onkin maapallo, elämä ja kuinka ihmisen teot vaikuttavat elämään maapallolla. Koyaanisqatsi sisältää kyllä joitain hienoimpia kuvia mitä on kameralla saatu taltioitua. Philip Glassin jumittava ja arpeggiomainen musiikki toimii loistavasti ja vie hienosti tunnelmasta ja teemasta toiseen. Yksi kaikkien aikojen elokuvia, visuaalinen mestariteos jonka jokaisen pitäis mun mielestä ainakin kerran kokea.

Ohjaus ja käsikirjoitus: Alejandro Jodorowsky

Eipä ole pitkään aikaan blogia tullut päivitettyä. Elokuvia toki on tullut katsottua, aika paljonkin itse asiassa mutta kirjoittamiselle ei oikein löydy aikaa. Katsoin eilen Jodorowskyn The Holy Mountain mikä on kyllä yksi omalaatuisempia ja ainutlaatuisempia elokuvia koskaan. Sanomattakin selvää että Jodorowskyn elokuvat eivät sovi kaikille ja kieltämättä ihan joka mielentilassa en itsekään näitä katsoisi. Kuitenkin jos hieman rujompi, oudompi ja experimentaalisempi surrealistinen ja psykedeelinen :) elokuva kiinnostaa, Jodorowsky on juuri sinua varten.

Holy Mountain on trippi, jota on turha lähteä seuraamaan juonen perusteella. Kannattaa vain otaa hyvä asento ja antaa mielen virrata elokuvan mitä häikäisevimmissä visuaalisissa maailmoissa ja tapahtumissa. Jotain juonentynkääkin on havaittavissa mutta aika paljon ruudulle vain vyöryy kohtauksia ja kuvia, enemmän tai vähemmän symbolisia ja toisiinsa liittyen. Soundtrack pauhaa taustalla ja sekin vaihtelee perinteisemmästä viuluscoresta rockiin, itämaisiin teemoihin, elektroniseen musiikkiin ja ties mihin. Ei tästä voi muuta sanoa kuin että täysin ainutlaatuinen trippi. Eihän tälle voi kuin nostaa hattua. Todella omaperäistä elokuvantekoa ja visuaalisesti häikäisevän hieno ja rujo teos.

Ohjaus: Neil Marshall

Musiikki: Tyler Bates

Neil Marshall tehtaili yhden viime vuosien parhaista kauhuelokuvista muutaman vuoden takaisella The Descentilla. Tästä huolimatta ennakkotietojen perusteella ei Doomsdaylle voinut asettaa kovin suuria odotuksia. Ja toden totta, Doomsday on oikeastaan niin heikko elokuva kuin osasi jo hieman odottaa.

On tietysti hienoa että nykypäivän ohjaajat vielä kunnioittavat vanhoja kasariklassikoita mutta soppaan voisi tietysti keksiä jotain muutakin kuin vain pelkkää vanhojen suosikkielokuvien apinointia. Tuntuu että Doomsday on tehty periaatteella: "hei mulla on idea, otetaan juoni Escape From New Yorkista ja heitetään sekaan Mad Max 2:sen puvustus". Tietysti Doomsday on hieman päivitetty, juoneen on ämpätty tappajavirus, kuvaus on hektistä ja sekavaa sekä CGI goreilua ja tappelua nähdään roppakaupalla.

Plussaa täytyy antaa siitä että Doomsday on vedetty osiltaan tarpeeksi överiksi ja selvästi ihan tarkoituksella. Jos tehdään roskaa niin tehdään sitten kans kunnolla ja viimeisen päälle. Harmi vaan että leffa on muuten täysin persoonaton ja melkein kahden tunnin kestolla pitkästyttävä. Se on kaukana esikuviensa persoonalisesta ja tinkimättömästä otteesta. Vahvan näkemyksen sijaan Doomsday on sekavaa sillisalaattia ja puuduttavaa kohkaamista missä suurin piirteinen jokainen idea, kohtaus ja henkilöhahmokin on suoraan pöllitty jostain elokuvasta. Lopputuloksessa ei ole kehumista erityisesti kun välillä Mad Max maisemista siirrytään puolivälin jälkeen käsittämättömiin Sormusten Herra maisemiin minkä jälkeen palataan automainokselta näyttävään puuduttavaan loppukaahailuun.

Nyt Marshall on näyttänyt meille kaikille mistä elokuvista hän tykkää ja saanut vielä rahat siihen. Seuraavaksi vois sitten tehdä taas jotain oikeaa elokuvaa, eikö vaan?

Ohjaus: Jose Padilha

Musiikki: Pedro Bromfman

City of Godin tekijöiltä tulee uusi samaan aiheeseen perustuva elokuva, tosin nyt keskitytään enemmän slummeissa pyörivään poliisin erikoisjoukkoihin ja niiden elämään. City Of Godin edellisestä katselusta on aikaa mutta tuntuu että Tropa De Elite ei ihan sen tasolle yllä.

Kuten arvata saattaa, myös poliisi on suurimmalta osin läpimätä ja korruptoitunut Brasiliassa. Raha kiertää ja huumepomojen kanssa ollaan hyvää pataa mielummin kuin soditaan. Rehellisillä poliiseilla on vaikea pysyä systeemissä mukana ja Tropa De Elite kertoo näiden vaikeuksista selvitä poliisien korruptoituneessa maailmassa.

Aiheellisesti Tropa De Elite on mielenkiintoinen ja tärkeä mutta elokuvana se jää hieman sekavaksi ja hajaniseksi. Leffa kuvaa poliisine kieroiluja ja sekoilua korruptiokierteessä ja välilllä kuullaan opiskelijoiden mielipiteitä joista moni myös on sotkeutunut huumekauppaan. Elokuva ei annan kovin lohdullista tilaa brasilian tämän hetkisestä tilasta. Sivuhahmoja on kuitenkin aika paljon ja tapahtumista ei oikein meinaa saada otetta vaikka elokuva tavallaan hyvin eteneekin. Loppupuolella keskitytään näyttämään poliisin erikoisjoukkojen kouluttamisleiriä mikä ei loppujen lopuksi ole kovin mielenkiintoista. Koulutus on tietysti rankka ja ylilyövä mutta näitä on nähty jo ties kuinka monta kertaa eikä Tropa De Elite tuo aiheeseen mitään uutta tai mielenkiintoista. 

Ohjaus: David Cronenberg

Musiikki: Howard Shore

David Cronenbergin Dead Ringers säilyy Cronenbergin parhaimpina elokuvina. Vaikka Cronenberg on tehnyt liudan hyviä elokuvia ja pidän hänen tyylistä ja maailmasta, useimmiten hänen elokuvistaan kuitenkin puuttuu se jokin viimeinen silaus joka tekisi niistä loistavia tai klassikoita. Dead Ringers ei sekään 5 tähteen yllä vaikka Cronenbergin parhaimmistoa edustaakin.

Jeremy Irons loistaa näyttelemällä kahta identtistä ja luonteeltaan hyvinkin erilaista veljestä. Cronenberg ei säästele ja ottaa kyllä kaiken irti veljeksistä. Myös Geneviéve Bujold hoitaa roolinsa hienosti joka tuo särön veljesten aiemmin toimineeseen suhteeseen. Kaikki elokuvassa meneekin täysin päin helvettiä ja loppu on todella karu ja säälitön. Loppupuolella mennään jo aika äärettömiin ja jopa tragikoomisiin ratkaisuihin. Ilmeisesti elokuva sai aika ristiriitaisen vastaanoton enkä ihmettele. Lopun ylilyövät käänteet ja lohduttomuus voivat olla satunnaiselle mainstream elokuvayleisölle hieman liikaa.  Elokuva pyörii oikeastaan täysin kolmen hahmon ympärillä ja mutta kiitos loistavien näyttelijäsuoritusten elokuva kantaa hyvin. Tosin paikoitellen Dead Ringer ehkä leffa junnaa paikoillaan ja pieni tiivistäminen ei ehkä olisi ollut pahitteeksi.