Ohjaus: Joseph Sargent

Musiikki: David Shire

Ja lisää 70-luvun rikoselokuvaa, tosin tällä kertaa ollaan juonellisesti paljon yksinkertaisemmissa kuvioissa. Nyt kun tästä Joseph Sargentin tiukasta jännäristä on tullut re-make (huoh)  Tony Scottin toimesta, piti oikein ottaa ja tsekkaa alkuperäinen elokuva. On ollut jo pitkään tarkoitus tämä katsoa mutta nyt sain viimeinkin sen toteutettua, re-make toimi tästä muistutuksena.

The Taking of Pelham 1 2 3 ei petä vaikka täytyy myöntää että odotin hieman tylympää elokuvaa kuin mitä lopputulos paljasti. Homma siis lähtee käyntiin metrokaappauksesta. Alku on erittäin tyylikkäästi toteutettu kun seurataan yksi toisensa jälkeen jokaisen kaappaajan tuloa metroon. Leffan päällimmäinen ongelma tulee kuitenkin jo heti alussa ikävästi esiin. Alussa esitellään suuri määrä sivuhahmoja joita useampia ilman leffa olisi voinut toimia paremminkin. Nyt alku lähtee hieman nihkeästi käyntiin ja kunnon meininkiin päästään vasta ensimmäisen puolen tunnin jälkeen.

Pelham sisältää yllättävän paljon huumoria ja tunnelma onkin hieman kyynisen kepeä ja läppää heitetään aika ajoin. Osa näistä toimii mutta osa huumorista on minun makuun hieman väkinäistä. Parhaimpana esimerkkinä alussa nähtävä esittelykierros japanilaisille mikä on oikeastaan täysin turha koko elokuvassa. Myös näyttely on paikoin hieman väkinäistä johtuen juuri kepeydestä mikä ei istu kaikkien näyttelijöiden naamaan. Nuhainen pormestari on vähän liikaa kuin jostain huonosta komediasta vaikka on muuten kyllä mainion surkuhupaisa hahmo maailman pääkaupungin pormestarina jolle äänet ovat tärkeämpiä kuin ihmishenki.

Kaappaajatkin ovat henkilöinä toimivia ja tarpeeksi mielenkiintoisia. Erityisesti Mr. Grey (tästä elokuvasta Tarantino pölli Reservoir Dogsiin idean värinimistä) on erittäin hyvä purkkaa jauhavana roistona joka selvästi haluaa toimia oman pään mukaan eikä tule toimeen oikein muiden kanssa. Myös David Shiren hieno musiikki on yksi leffan kohokohtia. Heti alkuteksteissä pärähtävä kieroutunut teema toimii loistavasti.

Puutteistaan huolimatta The Taking of Pelham 1 2 3 on varmaa laatua. Nihkeän alun jälkeen kun päästään vauhtiin, on homma erittäin nautittavaa seurattavaa loistavaan loppuun asti.