Ohjaus ja Käsikirjoitus:

Lars Von Trier

Lars Von Trier sukeltaa uutuudellaan yhä synkemmille vesille. Mustavalkoisilla hidastetuilla kuvilla toteutettu prologi Händelin musiikin säestämänä on kauneinta mitä kankaalla on tullut vähään aikaan nähtyä. Muutenkin Antichrist vakuuttaa synkän kauniilla kuvilla ja onkin visuaalisesti Trierin vaikuttavin elokuva. Tunnelma on läpi elokuvan uhkaava ja tätä tukee myös hienosti painostava ja minimalisitinen äänimaailma.

Tarina piti ainakin minut alusta lähtien hyvin otteessaan ja myös näyttelijäsuoritukset olivat suhteellisen onnistuneita. Trierin negatiivinen ja ahdistava maailmankuva alkoi kuitenkin loppupuolella ikävästi hieman puuduttamaan ja tuli fiilis että loppu ei lunastanut alun asettamia odotuksia. Tuntui että Antichrist olisi ansainnut laadukkaamman lopun. Kuuluisat silpomiskohtaukset olivat sinänsä juonen kannalta ihan oleellisia mutta jotenkin nämä Trierin leffat alkaa toistaa jo samaa kaavaa. Loppupuolella tuli jo fiilis että ollaan vähän hukassa.

Vahvan alun ja hienosti synkän mutta samalla kauniin tunnelman ja visuaalisuuden vuoksi päästään kuitenkin plussa puolelle.