Lynch palasi Twin Peaksin pariin pitkän ajan jälkeen ohjaamaan viimeisen jakson ja lopettaman sarjan haluamallaan tavalla. Ilmeisesti muut ohjaajat olivat hieman närkästyneitä tästä koska Lynch ei ollut enää aikoihin ollut kovin kiinnostunut sarjan tekemisestä.

Joka tapauksessa Lynchin jakso on taas ohjaajalle sopivaan tyyliin erittäin vahvaa. Cooper ja Harry saavat palaset vihdoin kohdalleen ja Cooper löytääkin tiensä Black Lodgeen mihin Windom Earle ja hänen vankinsa ovat menneet hieman aikaisemmin. Nämä klassiset ja ikimuistettavat kohtaukset Cooperin harhaillessa Black Lodgessa ja kohdatessa omat demoninsa ovat Twin Peaksia parhaimmillaan. Black Lodgen kuumottava ja häiriintynyt ilmapiiri on puhtaasti Lynchin loistava taidonnäyte.

Myös kohtaus pankissa on mainitsemisen arvoinen. Hidas, outo ja selvästi hieman pihalla oleva ja Lynchille tyypillinen hahmo jaksaa kyllä ihmetyttää ja naurattaa. Viimeisessä jaksossa pari päähenkilöä kuoleekin mutta muuten tapahtumat jäävät vahvasti auki. Olisikin ollut mahdotonta kuroa umpeen yhden jakson aikana kaikkea mitä Twin Peaksissa on menneillään. Sarja loppuu silti tyylillä ja jättää hienosti tarinan auki Twin Peaksille ominaiseen kuumottavaan tyylinsä.