Ohjaus: Alan J. Pakula

Musiikki: Michael Small

Alan J. Pakula ohjasi 70-luvulla kolme paranoidia salaliittoteoria trilleriä Klute, Parallax View ja All The President´s Men joista The Parallax View on keskimmäinen. En ole kahta muuta nähnytkään mutta The Parallax View:n jälkeen täytyy ilman muuta tsekata myös nämä kaksi muutakin.

70-luvun rikos- ja jännityselokuvat ovat lähellä sydäntäni ja The Parallax View tarjoaa juuri sitä tunnelmaa ja menoa mistä niin kovasti pidän. Juoni on toimiva, näyttelijäsuoritukset suhteellisen laadukkaita ja kuvaus sekä toteutus kylmän toteavaa ja verkkaista, jopa kyynistäkin.  

Tapahtumat alkavat kun senaattori murhataan yllättäen Seattlen Space Needle:ssä. Toimittaja ja elokuvan päähenkilö Joe Frady ei pääse paikalle yrityksistä huolimatta mutta alkaa pian tutkia tapausta pintaa syvemmälle kun huomataan että useampi murhan silminnäkijä on kuollut joko "onnettomuuteen" tai "sairauteen". Kuten arvata saattaa, takana on isompikin salaliitto ja tutkimukset ajavat Joen Parallax yhtiöön joka hakee henkilöstöä palkkatappajan tehtäviin. Joe yrittää soluttautua yhtiön listoille päästäkseen selville heidän toimistaan.

Leffa pitää otteessan heti alkumetreistä lähtien ja tarina etenee mielenkiintoisesti, unohtamatta myös paria erittäin tiukasti jännittävää tapahtumaa. Joe tutustuu myös syrjäkylän lievästi sanottuna "omalaatuiseen" sheriffiin ja hänen apulaiseensa mikä onkin leffan yksi kohokohdista. Myös hieno kohtaus putouksilla on täyden kympin suoritus.

Pakula ohjaa varmaotteisesti ja tyylikkäästi eikä pelkää käyttää pitkiäkin otoksia. Myös äänimaailma on hyvin ja tarkoin mietitty, putouksen pauhaus katkeaa hienosti yhtäkkiä ja huippuhetket tulevat täysin odottamatta. Myös Michael Smallin musiikki toimii erittäin hienosti läpi koko elokuvan vaikka ei mitään erityisen muistettavaa tarjoakaan musiikillisesti. Musiikin käyttö on kuitenkin hyvin mietitty ja erityisesti laivakohtaus on harvinaisen dynaamisesti toteutettu.

Tietynlaista dynamiikkaa mitä usein nähdään esim. 70-luvun elokuvissa usein puuttuukin nykypäivän elokuvista. Ennen osattiin pienillä ja yksinkertaisilla elementeillä tehdä todella vaikuttavaa jälkeä. Jos tyyli ja tunnelma ovat hallussa sekä ymmärretään millä tavalla voi musiikkia ja äänimaailmaa käyttää hyväkseen, ei tarvita mitään ylinmääräistä. Nykyään tehdään usein niin hektistä elokuvaa ja maailmaa että käteen ei jää mitään muuta kuin sekava olo.

Niinpä onkin aina mukava palata 70-luvun laadukkaiden elokuvien pariin mistä Parallax View on yksi erittäin hyvä esimerkki.