Ohjaus: Tomas Alfredson

Musiikki: Johan Säderqvist

Ruotsalainen vampyyrielokuva kuulostaa samalla mielenkiintoiselta ja myös hieman epäilyttävältä. Ystävät hämärän jälkeen yllättäkkääkin sekä positiivisesti että negatiivisesti.

Oskar on koulukiusattu poika joka tapaa kerrostalonsa pihalla eräänä iltana tytön, Eli:n joka on muuttanut heidän naapuriinsa. Oskar ja Eli ystävystyvät ja myös ihastuvat vaikka tyttö haiseekin hieman omituiselle ja käyttäytyykin hieman oudosti. Jossain vaiheessa Oskarille selviää asioiden oikea laita. 

Oskarin ja Elin suhde on kuvattu onnistuneesti ja vampyyrikohtaukset ovat tyylillä toteutettu. Eli:n näyttelijä vakuuttaa tyttövampyyrin roolissa ja leffa sisältää pari todella mieleenpainuvva kohtausta. Pohjoisen kylmä talvi, ruotsalainen lähiöympäristö ja lumi luovat elokuvalle oivan maiseman ja tunnelman. Lumi ja veri toimii tietysti aina muta elokuvassa ei turhia onneksi mässäillä ja kauhuelementit ollaan onnistuttu toteuttamaan maltilla ja ilman ylilyöntejä.

Vampryyritarinana ja Oskarin ja Elin välisen suhteen kuvaamisessa elokuva onnistuu mainiosti mutta ikävä kyllä koulukiusaamisessa ei onnistuta yhtä hyvin. Koko koulukiusaamisteema tuntuukin leffassa turhalta ja olisi toiminut hyvin, jopa paremmin ilman sitä. Kiusauskohtaukset ovat jotenkin erittäin teennäisesti ja epäuskottavasti toteuttu eikä koko koulukiusaus teema tuo elokuvaan oikeastaan mitään. Harmillista sillä leffassa on kaikki ainekset toimivaan ja tunnelmalliseen kauhudraamaan mutta mahdollisuudet hukataan kuitenkin käsikirjoituksen turhilla tapahtumilla ja osittain kömpelöllä näyttelytyöllä ja ohjauksella.

Suositeltava elokuva Ystävät Hämärän Jälkeen puutteistaan huolimatta silti on.