MondoMorricone Revisited *****
MoreMondoMorricone Revisited *****
MoltoMondoMorricone Revisited ****1/2
Säveltäjä: Ennio Morricone
Julkaisuvuosi: 2002
MondoMorricone on kokoelma joka on julkaistu ilmeisesti alunperin 1999 (ei varmaa tietoa). Sarja sisälsi myös toisen osan MoreMondo Morricone. 2002 Royal Ear Force julkaisi nämä hienot kokoelmat uudestaan ja lisäsi perään Revisited. Sarja laajentui myös trilogiaksi kolmannen osan kantaessa nimeä MoltoMondo Morricone. Sittemmin on julkaistu myös CD-boxi joka sisältää kaikki kolme levyä samassa hienossa boxissa. Levyt saa myös vinyylinä mutta kannattaa ottaa huomioon että vinyyliversioissa on huomattavasti vähemmän kappaleita kuin cd-versioissa.
Kaikki kolme kokoelmaa sisältävät pääasiassa vuosilta 1968-1971 Morriconen elokuvateemoja lähinnä italialaisista kulttielokuvista. Sain käsiini kirjastosta trilogian kakkososan vuosia sitten ja se kirjaimellisesti täräytti tajuntani kauniilla ja psykedeelisillä teemoilla. Ensimmäistä osaa oli vaikea jäljittää koska painos oli myyty loppuun. Joten voitte kuvitella iloani kun sain selville että kokoelmat julkaistaan uudestaan ja sarjaan lisättiin vielä kolmas osa!
Useimmat ihmiset tuntevat Ennio Morriconen hänen italialaisiin spagettiwesterneihin ja erityisesti Sergio Leonen kuuluisiin länkkäreihin tehdystä musiikista. Morricone oli kuitenkin 60-70 luvun taitteessa uskomattoman tuottelias ja tietääkseni mastro sävelsi muutaman vuoden sisään kymmeniin elokuviin musiikkia. Näille kokoelmille on koottu parhaita paloja näistä vähemmälle huomiolle jääneistä suurimmaksi osaksi unohtuneista B-elokuvista.
Millaista musiikki sitten on? Se on aivan tajutonta. Morricone todistaa näillä kokoelmilla olevansa elokuvamusiikin kruunaamaton kuningas. Kaikki kolme osaa sisältävät toinen toistaan hienompia sävelmiä jotka vaihtelevat hieman pophenkisistä elokuvallisista teemoista bossanovaan, psykedeliaan ja hieman dramaattisempiin ja synkempiin sävellyksiin. Morricone käyttä paljon kappaleissa hyväksi laulaja Edda Dell´Orson ääntä joka tuo aivan oman tunnelmansa kappaleisiin. Harvemmin sävellykset sisältävät sanoja vaan Morricone käyttää ihmisääntä enemmänkin instrumenttina muiden joukossa joka välillä hyräilee teemaa, välillä improvisoi ja väliin taas huokailee eroottisesti.
Kappaleiden sovitukset ovat yksinkertaisesti uskomattoman hienoja. Perustaustan luovat useimmiten rummut, basso, kitara ja piano. Teemojen käsittelyt vaihtelevat laulusta, viulusta ja harpsichordista pianoon. Morricone käyttää myös elektronisia efektejä luomaan lisätunnelmaa sävellyksiin sekä muita kokeellisia ääniä ja soundeja. Monissa tämän päivän artisteissa voikin helposti kuulla Morriconen vaikutuksen. Sovitukset ja toteutus on ajatonta ja Morriconen pistämätön melodiantaju on saumatonta. Sävellykset ovat kauniita ja melodisia mutta eivät missään vaiheessa imeliä tai ylidramaattisia. Hienot sovitukset ja tyylitaju pitävät kappaleet sopivasti kokeellisina ja lämmin pehmeä psykedelia leijuu useiden sävellysten taustalla.
Huippuhetkiä on vaikka kuinka paljon, muutamia mainitakseni mm. trilogian hienosti starttaava kaksikko La Lucertola ja La Bambola, psykedeelinen Poesia Di Unna Donna, pitkä mutta pysäyttävän kaunis ja kuumottava Come Maddalena sekä hienon jumittavan pianoteeman sisältävä Le Casse. Ja tässä oli vain murto-osa hienoimmista hetkistä.
Kokonaisuutena viimeinen osa MoltoMondo Morricone ei aivan yllä kahden ensimmäisen osan tasolle ja jos suosikki pitäisi valita niin se olisi molemmat ensimmäiset osat. Kumpikin sisältää niin monta hienoa hetkeä että olisi mahdotonta valita parempaa. Tämä arvostelu sisältää nyt pelkkiä ylisanoja mutta rehellisesti voin sanoa että tämän parempaa Ennio Morricone-kokoelmaa et todennäköisesti tule löytämään. Eli jos haluat tutustua Maestron musiikkiin spagettiwesternejä syvemmälle, MondoMorricone trilogiasta kannatta aloittaa. Voin myös varauksetta suositella näitä kokelmia kaikille hyvän musiikin ystäville. Näiden levyjen musiikki kantaa kevyesti ilman sen varsinaista konseptia, kuvaa.
Sarjan levyt voi tilata esimerkiksi täältä.
