Ohjaus: Neil Marshall

Musiikki: Tyler Bates

Neil Marshall tehtaili yhden viime vuosien parhaista kauhuelokuvista muutaman vuoden takaisella The Descentilla. Tästä huolimatta ennakkotietojen perusteella ei Doomsdaylle voinut asettaa kovin suuria odotuksia. Ja toden totta, Doomsday on oikeastaan niin heikko elokuva kuin osasi jo hieman odottaa.

On tietysti hienoa että nykypäivän ohjaajat vielä kunnioittavat vanhoja kasariklassikoita mutta soppaan voisi tietysti keksiä jotain muutakin kuin vain pelkkää vanhojen suosikkielokuvien apinointia. Tuntuu että Doomsday on tehty periaatteella: "hei mulla on idea, otetaan juoni Escape From New Yorkista ja heitetään sekaan Mad Max 2:sen puvustus". Tietysti Doomsday on hieman päivitetty, juoneen on ämpätty tappajavirus, kuvaus on hektistä ja sekavaa sekä CGI goreilua ja tappelua nähdään roppakaupalla.

Plussaa täytyy antaa siitä että Doomsday on vedetty osiltaan tarpeeksi överiksi ja selvästi ihan tarkoituksella. Jos tehdään roskaa niin tehdään sitten kans kunnolla ja viimeisen päälle. Harmi vaan että leffa on muuten täysin persoonaton ja melkein kahden tunnin kestolla pitkästyttävä. Se on kaukana esikuviensa persoonalisesta ja tinkimättömästä otteesta. Vahvan näkemyksen sijaan Doomsday on sekavaa sillisalaattia ja puuduttavaa kohkaamista missä suurin piirteinen jokainen idea, kohtaus ja henkilöhahmokin on suoraan pöllitty jostain elokuvasta. Lopputuloksessa ei ole kehumista erityisesti kun välillä Mad Max maisemista siirrytään puolivälin jälkeen käsittämättömiin Sormusten Herra maisemiin minkä jälkeen palataan automainokselta näyttävään puuduttavaan loppukaahailuun.

Nyt Marshall on näyttänyt meille kaikille mistä elokuvista hän tykkää ja saanut vielä rahat siihen. Seuraavaksi vois sitten tehdä taas jotain oikeaa elokuvaa, eikö vaan?