Ohjaus: Rainer Werner Fassbinder

Musiikki: Peer Raben

Fassbinderin tuotanto on jäänyt itseltäni toistaiseksi vielä täysin tutustumatta vaikka useaan otteeseen on ollut tarkoitus herran elokuvia ottaa haltuun. Nyt sain viimein ensimmäisen elokuvan ohjaajalta katsottua ja Herra R:n Kujanjuoksu Fassbinderin alkupään tuotannosta ainakin vakuuttaa.

Herra R elää normaalia keskiluokkaista elämää vaimonsa ja yhden poikansa kanssa. R käy töissä arkkitehtitoimistossa ja viikonloppuisin seurustellaan vanhempien tai naapurien kanssa tai käydään ystävien kanssa ulkona. Elämä kiertää samaa rataa ja vaimo on hienohelma joka hermostuu jos edes mainitaan työnteosta mitään ja on sitä mieltä että miehen pitää elättää perhe.

Elokuva keskittyy kuvaaamaan herra R:n arkea ja Fassbinder luo kyllä loistavia kohtauksia ja nasevaa dialogia. Ihmisten teennäisyys tulee loistavasti ilmi erityisesti Herra R:n vanhempien tullessa kylään. Nauretaan ja ollaan muka niin hyvää pataa anopin kanssa mutta hetkeä myöhemmin jo riidellään ja pikkaisen vilautellaan niitä oikeita tunteita. Herra R:n elämä todellakin näyttäytyy hieman ahdistavana katsojalle ja lopussa ratkaisevalla hetkellä R:n teko tuntuu jopa oikeutetulta vaimon ystävän paasatessa minuuttikaupalla kovaan ääneen laskettelusta mikä ei voisi vähempää ketään kiinnostaa.

Hieno elokuva mikä pistää todellakin miettimään kuinka elämä voi jumiutua paikoilleen eikä uskalla lähteä tilanteesta pois ja näyttää todellisia tunteitaan. Ja lopulta voi käydä huonosti kun tulee se hetki että ei enää jaksa ja pää hajoaa. Näyttely on toimivaa ja uskottavaa sekä ohjaus tiukan realistista. Ihan kaikki kohtaukset eivät jaksa täysin kantaa loppuun asti ja vaikka leffa oli sopivan pituinen, silti välillä tuntui että jostain olisi hieman voinut karsia. Joka tapauksessa erittäin hyvä elokuva ja tulen varmasti tutustumaan Fassbinderin muihinkin elokuviin.