Ohjaus: Ridley Scott

Käsikirjoitus: Steven Zaillian

Musiikki: Marc Streitenfeld

Alien ja Blade Runner ehkä parhaimpina saavutuksina, Ridley Scott kokeilee tällä kertaa rikoselokuvaa joka perustuu tositapahtumiin New Yorkin huumekauppaa 70-luvulla johtavasta rikollisesta Frank Lucasta. Edellisen kerran Scott kokeili taitojaan draamakomedian parissa elokuvalla A Good Year (2006) mitä en olisi mennyt edes katsomaan ilman ilmaisnäytöstä. Sympaattisen tavanomainen ja kömpelö elokuva ei ollut ainoastaan persoonaton ja liian kliseinen, se löysi myös Russell Crowen täysin väärässä roolissa. American Gangsteria vaivaa hieman samaan tyyliin persoonattomuus ja tavanomaisuus. Scott seilaa vähän liiankin turvallisilla vesillä jättäen reilusti ylipitkän elokuvan keskinkertaiseksi.

Denzel Washington ei ihan täysin istu New Yorkin huumekauppaa johtaneeseen Frank Lucasin rooliin. Homma hoituu vähän liiankin rutiinilla ja perusmaneereilla. Russell Crowen roolissa ei tälläkään kertaa ole hurraamista. Paremmin Crowe silti istuu rentun poliisin kuin vitsiä laukovan businesmiehen rooliin mutta olisi mukava jos välillä käsikirjoittaja voisi keksiä jotain muuta kuin yksityiselämänsä suossa rypevän renttupoliisin. Kun vaimo astuu elokuvassa ensimmäisen kerran kuvaan (mikä tapahtuu huomattavan myöhäisessä vaiheessa), ensireaktio on "ei taas tätä!!". Jo muuten ylipitkä American Gangster olisi toiminut erittäin hyvin ja jopa paremmin ilman ylinmääräistä avioliittodraamaa joka on jo valmiiksi päälleliimatun ja turhan oloinen.

Loppupuolella elokuva selvästi terästäytyy mutta alkupuoli on aikamoista sekamelskaa. Tapahtumiin on hieman vaikea päästä sisään ja tyydytäänkin vain sohimaan paikasta ja kohtauksesta toiseen Marc Streitenfeldin tylsän ja mitäänsanomattoman scoren soidessa rasittavasti melkein koko ajan taustalla.

On tietysti myös selvää että ajan hengen mukaan on hyvä käyttää aikakauden musiikkia hyväksi oikean tunnelman korostamiseksi ja mikäpä sopisi paremmin kuin 70-luvun groovahtavat soul- ja funkrytmit. Ridley tallaakin turhan koluttuja polkuja ja erityisesti kappaleen Across 110th Street käyttäminen on kyllä todellinen rimanalitus kun kyseistä kappaletta on jo pariinkin otteeseen hieman samanhenkisissä elokuvissa käytetty paremmalla tuloksella. (Jackie Brown, Across 110th Street).

Ei American Gangster huono elokuva ole. Sen jälkeen on vain kovin tyhjä ja mitäänsanomaton olo vaikka tarina on kyllä ihan mielenkiintoinen ja varsinkin loppupuolella päästään jo hetkeksi ihan toimivaan meininkiin. Leikkauspöydällä karsimalla rankalla kädellä tästä olisi voinut saada hyvinkin toimivan kokonaisuuden. Nyt viihdyttävyyskin kärsii kun välillä poljetaan paikallaa pahemman kerran. Loppuratkaisu on sinänsä toimiva.